Helsingin seudun ikivihreät ja Vihreiden eduskuntaryhmä järjestivät tiistaina eduskunnan kansalaisinfossa mukavasti yleisöä houkutelleen ”Ikäihmiset – heitteillä vai hyvässä hoidossa” –keskustelutilaisuuden.
Keskustelemaan oli kutsuttu Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm, kaupunginvaltuutettu Sanna Vesikansa, psykologi ja varavaltuutettu Riitta Skoglund sekä kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
Yhteiskunnan suoritus- ja tehokeskeisyys keräsivät runsaasti kritiikkiä keskustelijoilta. Mikael Fogelholm pohti ovatko tehokkuuden ja tuottavuuden tavoittelu johtaneet nykytilanteeseen, jossa on ihmisillä on rahaa enemmän kuin koskaan mutta inhimillistä hyvää tuottavat, ihmiskäsiä vaativat työt kuten vanhustenhoito ja lasten perusopetus ovat jatkuvan tinkimisen kohteena.
Riitta Skoglund puolestaan pelkäsi suorituskeskeisen ja velvollisuudentuntoisen suomalaisen mentaliteetin heijastuvan myös vanhusten hyvinvointiin, jos heillä ei eläkeiän jälkeen ole enää mahdollisuuksia kokea olevansa hyödyllisiä yhteisöissään.
Myös hallinnolliset epäkohdat saivat huutia keskustelussa. Vanhusten palveluiden jakaantuminen monelle luukulle, omaishoidon riittämätön tukeminen, ostopalveluiden kilpailutuksen ongelmat ja vanhuksia koskevan päätöksenteon läpinäkymättömyys olivat Sanna Vesikansan mielestä keskeisiä kehittämisen paikkoja. Outi Alanko-Kahiluoto kaipasi kansallisen vanhusasiainvaltuutetun viran perustamista lukuisiin epäkohtiin puuttumista helpottamaan.
Tulevaisuuden suomalaiseen vanhustenhoitoon toivottiin sekä keskustelijoiden että yleisön osalta panostamista vanhusten päivätoimintaan nykyistä monipuolisemmin, erityisesti liikunta-, kulttuuri- ja
opiskelumahdollisuuksia haluttiin lisätä. Toimintakyvyn heikkenemisen ennaltaehkäiseminen on vanhusten määrän noustessa yhä tärkeämpää, ja paras lääke tähän on mielekäs, monipuolinen päivätoiminta.
Mainioita keskustelussa esiin tulleita ajatuksia palveluiden monipuolistamisesta olivat esimerkiksi
kansalaisopistojen jalkauttaminen vanhusten palvelutaloihin ja Sanna Vesikansan kertomus hollantilaisesta vanhustenhoidosta: kotieläimiä ja mikroautokilpailuita.
Ehkä olisi jo aika lopettaa usein vastaantuleva tympeän yksipuolinen ajattelu vanhuudesta kurjana
kokemuksena ja yhteiskunnan kasvavana rasitteena. Sen sijaan voisimme vihdoin ymmärtää, että vanhuus voi olla elämänvoimaista, vireää ja inhimillistä – jos vain yhteiskuntana osaamme sellaista vanhuutta arvostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti