Jukka Ollila: Perusetuudet kuntoon kuukauden yritystuilla
Suomen perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Oikeus perustoimeentuloon on jokaisella, joka ei itse omin voimin kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa.
Vastaavatko Suomen perusturvaetuudet perustuslakia? Eivät vastaa. Entä voiko niiden varassa oleva elää ihmisarvoista elämää? Ei voi, ja siitä on nyt tutkittua tietoa. Keväällä julkaistiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Perusturvan riittävyyden arviointiraportti, joka on laadittu yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen, Tilastokeskuksen sekä Turun yliopiston kanssa.
Yksin asuva suomalainen tarvitsee kohtuulliseen minimikulutukseen 575-660 euroa kuukaudessa asumiskulujen jälkeen. Kun asiaa on kysytty haastattelututkimuksessa, on päädytty lukuun 670 euroa. Tätä vähemmällä ei väestön mielipiteen mukaan tule kerta kaikkiaan toimeen.
Todellisuudessa perusetuudet yksin asuvalle ovat tyypillisesti 400 euron luokkaa. Perusturvan varassa elävän yksinasuvan tulotaso on kohtuullisten asumismenojen jälkeen 23–32 prosenttia suomalaisen keskipalkasta. Siis neljäsosa tai kolmasosa siitä, mitä ihmiset yleensä ansaitsevat. Ei ihme, että kolme neljästä suomalaisesta on sitä mieltä, että perusetuudet ovat liian pieniä. 1,5 prosenttia eli vähän useampi kuin joka sadas on sitä mieltä, että ne ovat liian suuria.
Vuonna 2009 näitä perusetuuksien varassa eläviä ihmisiä oli noin 150 000. Siis ihmisiä, joiden kotitalouksien bruttotuloista yli 90 prosenttia koostui perusturvaetuuksista. Vuodesta 1990 lähtien heidän määränsä on kaksinkertaistunut. Se, että 150 000 suomalaista tällä tavoin nöyryytetään, on väärin. Niin ei saa olla. Näitä ihmisiä on autettava.
Paljonko tämä maksaisi? Karkea laskukoe voisi olla tällainen: 150 000 ihmistä x 250 euroa x 12 kuukautta = 450 miljoonan lisämenot vuodessa. Käytännössä lisämenoja voisi olla vaikka 300 miljoonaa, kun ihmisten tarvitsisi vähemmän turvautua toimeentulotukeen tai hakea asumistukea. Vain vähän enemmän kuin Vihreiden perustulomalli, joka ei maksaisi mitään.
Jos kuitenkin pitää paikkansa se, että yritystukia jaetaan vuodessa neljä miljardia euroa, niin tuon karkean laskukokeen perusteella perusturvaetuudet nostettaisiin kohtuulliselle minimitasolle yhden kuukauden yritystuilla. Edellyttäen, ettei ansiosidonnaisia tukia jouduttaisi nostamaan vastaavasti, minkä hallitus meni sopimaan työmarkkinajärjestöjen kanssa sosiaalitupossa.
Toivottavasti tuleva hallitus ei mene sopimaan yrittäjäjärjestöjen kanssa, että perusturvaetuuksia voi nostaa vain, jos yritystukia nostetaan vastaavasti. Tai joku puolue väitä, että on väärin, jos perusturvan varassa elävien ja yritysten edut asetetaan vastakkain.
150 000 suomalaisen nöyryyttäminen loppuu joka tapauksessa niin vähällä, että vauraalle Suomelle se on pikkurahaa. Joku tutkija heitti, että 1960-luvulla kansantuote oli ehkä kuudesosa nykyisestä. Miten silloin Suomella oli varaa toteuttaa suuria koko väestöä koskevia sosiaaliuudistuksia vuosi toisensa jälkeen. Ja nyt ei ole varaa tähän?
Meidän kannattaisi pitää kiinni vanhasta hyvästä pohjoismaisesta hyvinvointimallista, jossa etuudet ovat universaaleja, tarkoitettu kaikille, että edes kohtuullinen minimitoimeentulo on tarkoitettu jokaiselle. Yhteiskuntarauha on myös hyvinvoivien etu. Suomalaisten mentaliteetilla – ja asemäärällä – ei kannata lähteä sille tielle, että ihmiset syrjäytyvät, leimaantuvat ja katkeroituvat.
