"Korvaushoitoa harvoille, monille, kenelle?"

Sosiaalilautakunta päätti eilen opioidikorvaushoitojen ostamisesta Helsingin Diakonissalaitokselta. Aiemmin hoitoa ovat tuottaneet ostopalveluina A-klinikkasäätiö ja Diakonissalaitos. Nyt palvelu päätettiin ostaa pelkästään jälkimmäiseltä, reippaasti halvemman tarjouksen perusteella. Puolentoista vuoden puitesopimus on arvoltaan noin 3,3 miljoonaa.

Samalla opioidiriippuvaisten hoito porrastetaan niin, että motivoituneimmille hoidettaville tarjotaan eniten tukitoimia. Porrastuksesta on päätetty jo syksyllä. Porrastus on herättänyt huolta siitä, että osa riippuvuudesta eroon pyrkivistä saa "hoidokseen" pelkän lääkityksen, ja vain osalle tarjotaan myös psykososiaalista tukea kuntoutumiseen.

Korvaushoitoa jonottaa parhaillaan 120 helsinkiläistä. Hoitoon pääsy voi kestää puoli vuotta eli pisimmän hoitotakuun salliman ajan. 

Lautakunna vihreä jäsen Sanna Vesikansa taustoittaa päätöstä omassa blogissaan:

"Lautakunnan saaman selvityksen perusteella laatueroja tarjouksissa ei ollut. Tarjouksen ja aikaisempien kokemusten perusteella ei pystytä osoittamaan, ettei Diakonissalaitos kykenisi tuottamaan tarjouksen mukaista hoitoa. Viraston mukaan tarjoukset olivat asetuksen, käypä hoito -suosituksen ja tarjouspyynnön mukaisia."

"Espoon ja Helsingin saamien tarjousten hintaero oli paljastava: A-klinikkasäätiö on tarjonnut Helsingille kaikissa hoitoluokissa kalliimpaa hintaa kuin Espoolle. Korkeimmillaan hintaero oli 65 prosenttia. Hintaero Diakonissalaitoksen ja A-klinikkasäätiön välillä oli suurimmillaan lähes viisinkertainen."

"Jo hoidon porrastuksesta päätettäessä kävin läpi mahdollisia riskejä. Suurin varaukseni liittyy asiakkaan asemaan ja mahdollisuuksiin vaikuttaa saamansa hoidon laatuun. Helsingissä huumeiden käyttö on suureksi osaksi sekakäyttöä, mikä luo aivan omat haasteensa.

Toisaalta hoitojonoa on saatava eteenpäin ja huolehdittava myös siitä, ettei korvaushoito syö muun päihdehuollon resursseja. Usein kilpailutus on tuottanut kalliimpia palveluita kuin aikaisemmat sopimukset. Nyt näin ei ole."


Lue koko kirjoitus Sannan omasta blogista. 

Jukka Ollila: Vihreät on tavallisen ihmisen asialla

Länsi-Helsingin Vihreillä oli ystävänpäivän tempaus Kannelmäen asemalla. Otimme mukaan Vihreä Lanka -lehteä, Vihreiden esitteitä ja pari pussia karamelleja ja jaoimme aseman seudulla kulkeville ihmisille. Pakkasta oli illansuussa 20 astetta, mutta se ei ollut murheellisin asia tuolla aseman raitilla.

Pahempaa oli ihmisistä huokuva tunnelma. Ihmisistä paistoi apeus, ilottomuus, näköalattomuus, pettymys. Monet ottivat toki vastaan lehden tai esitteitä ja muutama jäi juttusille. Suuri osa heistä oli kuitenkin niitä, jotka olivat jo päättäneet äänestää Vihreitä. Paljon useammalla näkyi tyhjästä alakuloisesta katseesta toteamus: ette te voi meitä auttaa. 

Kannelmäessä vastaan tuli juuri niitä miehiä, joiden keskimääräinen eliniän odote on 9,4 vuotta lyhyempi kuin sosiaalisesti paremmin pärjänneillä alueilla Helsingissä. Samoin vastaan tuli niitä naisia, joiden eliniän odote on keskimäärin 5,6 vuotta lyhyempi kuin ”paremmalla” alueell asuvalla Helsingin asukkaalla. Ohi kulki perusasteen koulutuksen saaneita miehiä, jotka elävät keskimäärin 7,8 vuotta lyhyemmän elämän kuin ne helsinkiläismiehet, joilla on korkeakoulututkinto.

Nämä ihmiset ja äänestäjät ovat syvästi pettyneitä puolueisiin, jotka ovat perinteisesti ajaneet heidän asiaansa. Osa heistä ei enää äänestä lainkaan, osa antaa tukensa perussuomalaisille – puolueelle joka on tarpeeksi viisas ollakseen lupaamatta mitään konkreettista. Mutta on ainakin puolue, joka tuntuu osasta äänestäjistä ”omalta”, sellaiselta joka ei kuulu eliittiin.

Mitä Vihreillä on tarjota näille perushelsinkiläisille?

Vihreiden perinteisesti vahvoja teemoja kuten ilmastonmuutoksen torjuntaa ja luonnonsuojelua, sukupuolten tasa-arvoa tai maahanmuuttajien asemaa on edelleen puolustettava. Myös valtaosa äänestäjistä pitää näitä asioita tärkeinä. Äänestämään mennessään he tekevät kuitenkin valintansa
ennen kaikkea sen kautta, mitä vastauksia puolueella on työelämän, talouden ja verotuksen sekä sosiaali- ja terveyspolitiikan kysymyksiin. Onko verotus oikeudenmukaista? Pystyykö perusetuuksilla tulemaan toimeen? Saadaanko kehitysvammaisille luvatut asumispalvelut? Tavoitetaanko syrjäytymisvaarassa olevat nuoret? Toimiiko julkinen terveydenhuolto ja vanhuspotilaiden hoitoketju?

Vihreillä on oikeudenmukaiset ja toimivat vastaukset kaikkiin sosiaali- ja terveysalan kysymyksiin. Tärkeimmät linjaukset ovat tuoreessa sosiaali- ja terveyspoliittisesta ohjelmassa. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa tehdään ahkeraa työtä. Vihreät kirjoittavat asiantuntevia kirjoja, joita muitakin puolueita kannattavat lukevat. Vihreässä Langassa on juuri julkaistu erinomainen kirjoitus köyhyyden lisääntymisestä.

Tämä viesti on saatava perille sinne Kannelmäen aseman raitille asti: Vihreät ajaa sosiaali- ja terveysasioita – sekä kestävää kehitystä että sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Hannu Tuominen: Vihertäviä innovaatioita

Olin tiistaina Kontulassa asukkaiden terveysfoorumissa. Tähän tilaisuuteen oli kutsuttu terveyslautakunnan jäsenten lisäksi Terveyskeskuksen ylintä johtoa. Kun edellisen kerran noin vuosi sitten olin vastaavassa tilaisuudessa, tapetilla oli Kokoomuksen esitys Kontulan terveysaseman kilpailuttamisesta. Silloin asukkaat pitivät kipakoita puheenvuoroja terveysaseman lääkäripulasta ja ihmettelivät, eikö asioita saada millään kuntoon.


Tällä kertaa saimme enimmäkseen kiitosta, niin me luottamushenkilöt kuin varsinkin Terken virkamiesjohto. Mitä vuoden aikana on tapahtunut?

Kokoomus on lähes uskonkappaleen tavoin toistanut esitystään ”yhden terveysaseman kilpailuttamisesta”. Käytännössä kaikki ovat ymmärtäneet tällä tarkoitetun Kontulan antamisesta yksityisin voimin hoidettavaksi. Kun lääkäreitä ei ole saatu virkoihin, on sanottu että yksityisen sektorin innovaatiot auttaisivat.

Innovaatioihin ei kuitenkaan ole tarvittu yksityistä toimijaa, vaan vanhoja käytäntöjä ravistelevat uudet ideat on löydetty ihan oman organisaation sisältä. Yksinkertaisia, mutta tehokkaaksi osoittautuneita ideoita on kaksi. Kolmaskin on, mutta siitä hiukan jäljempänä. Ensimmäinen idea on työskentelymalli, jossa lääkäri ja terveydenhoitaja toimivat työparina. Ajatus on, että potilas kohtaa aina ensin terveydenhoitajan, joka kykenee hoitamaan itse osan käynneistä ja ohjaa tarvittaessa lääkärille. Toinen idea on listautumismalli, jossa potilas valitsee, haluaako tietyn lääkärin potilaaksi vai riittääkö se, että pääsee ensimmäisen vapaan lääkärin vastaanotolle.

Hiukan on tarvittu paikallisia työehtosopimusneuvotteluja, mutta yleisesti ottaen nämä kaksi innovaatiota ovat saaneet aikaan sen, että Kontulan lääkäripula on poistunut.

Tämän blogin kirjoittajat ovat pohtineet paljon sitä, mikä on vihreän terveyspolitiikan ydintä. Ajattelen, että se koostuu ainakin seuraavista: - Kansalaisten yhdenvertaisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että julkinen terveydenhuolto palvelee kaikkia ikään, asemaan tai asuinpaikkaan katsomatta; - Kansalaisyhteiskuntaan kuuluu luottamus yksilön kykyyn ja tahtoon päättää omasta hoidostaan; ja - Toimintaa on suunniteltava kansalaisen eikä organisaation tarpeiden mukaan.

Listautumismalli toteuttaa onnistuessaan erinomaisesti vaatimuksen potilaan näkökulman huomioon ottamisesta. Pienten lasten vanhemmat, perusterveet työssä käyvät keski-ikäiset ja vanhuuden vaivauttamat seniorit ovat aivan erilaisia potilasryhmiä, jotka tarvitsevat erilaista hoitoa – ja erilaisen käyttöliittymän. Lapset käyvät neuvolassa, säännöllistä hoitoa tarvitsevat omalla lääkärillään, ja ”satunnaiskäyttäjät” voivat 1.5.2011 alkaen listautua terveysasemalle ilman nimettyä omalääkäriä.

Kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu julkisen terveydenhuollon sisällä entistä paremmin nyt, kun erot eri terveysasemien välillä ovat pienentyneet. Täytyy kuitenkin muistaa, että terveyserot ovat kasvaneet. Asiat eivät ole kunnossa, jos työssä käyvät terveet suomalaiset saavat ilmaiseksi parempaa hoitoa työterveyshuollon kautta kuin terveysasemia käyttävät työttömät ja eläkeläiset, jotka kaiken lisäksi maksavat käynneistään. Tälle ei kuitenkaan Helsingin päätoksentekokoneisto mahda mitään.

Entä se kolmas teesi? Kansalaisen valinnanvapaus? Jossain määrin se toteutuu nyt käyttöön otettavassa listautumismallissa. Nyt tulee se kolmas julkisen terveydenhuollon innovaatio: Vapunpäivästä lähtien jokainen helsinkiläinen saa itse valita sen terveysaseman, jonka palveluja haluaa käyttää. Kolmen vuoden kuluttua vuonna 2014 (jolloin itse siirryn työelämästä vanhuuseläkkeelle) valinnanvapaus laajenee koko maahan, jolloin Suutarilasta saa käydä Tikkurilan terveysasemalla tai Vaaralasta Jakomäessä.

Näillä innovaatioilla näyttävät Helsingin terveysasemat kykenevän parantamaan palveluaan (eikä rahasta ole nyt tarvinnut puhua ollenkaan). Vihreä terveyspolitiikka tarkoittaa monia muitakin asioita, mutta nämä lämmittävät mieltäni nyt.

Sosiaaliturva remonttiin: Seitsemän askelta kohti perustuloa

Blogin rajaus on vihreä soster-politiikka Helsingissä, mutta ihan kokonaan ei ole tarkoitus pysyä erossa valtakunnanpolitiikasta. Vihreä malli sosiaaliturvajärjestelmän peruskorjaamiseksi on sellainen asia.
Perustulomalli on nyt vaalien alla päivitetty vuoden 2011 tarpeita vastaavaksi, ja löytyy tiiviissä muodossa täältä.

Perustulon avulla korvattaisiin kaikki sosiaaliturvan vähimmäisetuudet, kuten työttömien perusetuudet, opintotuki ja minimivanhempainpäivärahat. Näin sosiaaliturvasta saataisiin paljon nykyistä yhtenäisempi ja yksinkertaisempi. Hallinnossa voitaisiin keskittyä etuuspäätösten tekemisen sijasta ihmisten henkilökohtaiseen ohjaamiseen ja työkyvyn edistämiseen. Pienetkin lisäansiot kannattaisi ottaa vastaan eikä työnteosta enää rankaistaisi.

Miten malliin sitten päästäisiin? Samalla kertaa päivityksen kanssa julkaistiin seitsemän askelta kohti perustuloa. Listataan ne nyt tässä postauksessakin, kun ovat sopivasti konkreettiset ja jämäkät.

Sanna Vesikansa: Kohti palvelustrategiaa!

"Tällä viikolla oli helppo liputtaa yksityisten markkinoiden ja valinnanvapauden puolesta. Sosiaalilautakunta päätti tarjota omaishoitajille palveluseteliä lyhytaikaiseen hoitoon.

Nykyisin 56 prosenttia lomaan oikeutetuista ikääntyneiden omaishoitajista ei käytä lomapäiviään. Varsin moni ei ole edes oikeutettu vapaapäiviin. Lepoa ei raaskita käyttää erilaisista syistä. Osa pelkää läheisensä joutuvan huonolta tuntuvaan paikkaan, tai joka kerralla eri paikkaan. Sellaisesta menee sekaisin vähemmänkin muistisairas. Parin päivän levon jälkeen hoitajan taakka on entistä raskaampi.

Uskon, että tässä asiassa palveluseteli tuo tärkeän lisävaihtoehdon omaishoitajille, joiden jaksamista tuetaan edelleen liian vähän. Omaishoidontuen palveluseteli parantaa lomituksen saatavuutta.

Valinta yksityisten ja julkisten palveluiden välillä ei ole aina yhtä helppoa. En ole kovin innoissani palvelusetelistä, joka lähinnä lisää yhden tilkun jo valmiiksi monimutkaiseen palvelujärjestelmän peittoon. Seteli lämmittää vain niitä kansalaisia, joiden varpaat sattuvat juuri tämän tilkun alle: heidän täytyy olla  kykeneviä valitsemaan itse haluamansa palvelut ja valmiita maksamaan setelin päälle vähän ylimääräistä.

Vihreät eivät kannata tai vastusta yksityistämistä ideologisesti, vaan kysymykseen on suhtauduttu käytännönläheisesti. Myös kilpailuttamiseen ja yksityistämiseen on oltu usein valmiita – valinta kerrallaan.

Tänä vuonna meidän helsinkiläisten päättäjien on kuitenkin tehtävä isompia linjauksia. Vuoden loppuun mennessä kaupunginvaltuusto päättää Helsingin palvelustrategiasta. Siinä määritellään, mikä palvelu tuotetaan itse, mitkä ostetaan ja mitkä kaupunkilainen voi itse hankkia palvelusetelin tukemana.

Kevään aikana kerätään tilastoja, miten Helsinki järjestää palvelut tällä hetkellä. Syksyn aikana tehdään poliittisia päätöksiä.

Kuntaliitto on patistanut strategiatyöhön jo kauan. Luin liiton markkinointipaperin. Sen mukaan palvelustrategiassa otetaan huomioon mm. kunnan henkilöstövoimavarat, tuloksellisuus, elinvoimaisuus ja markkinoiden hyödyntäminen, palvelujen organisointi, palvelutarpeiden kasvu, hyvät käytännöt, asiakaslähtöisyyden ja käyttäjädemokratian vahvistaminen.

Paljon tärkeitä ja isoja asioita. Kutkuttavaa, millaisen keitoksen poliittiset ryhmät saavat näistä muuttujista aikaiseksi.

Listan viimeisimmät, asiakaslähtöisyys ja käyttäjädemokratia, ovat edelleen isoja aukkoja Helsingin hienoudessa. Miten saadaan käyttäjät suunnittelemaan palveluita eikä vain antamaan asiakaspalautetta tai seisomaan lumihangessa puolustamassa kirjastoja tai ostopalvelupäiväkoteja?

Tähän odotan vihreiltä vahvaa puumerkkiä."

Helsingin Vihreät julkaisi eduskuntavaaliohjelmansa

Helsingin Vihreät julkaisi tänään eduskuntavaaliohjelmansa, joka pohjautuu tiiviisti puolueen toukokuussa hyväksymään poliittiseen ohjelmaan. Sosiaali- ja terveyspolitiikan isoista teemoista mukaan mahtuivat mm. terveyserojen kaventaminen, terveydenhuollon rahoituspohjan selkeyttäminen ja perusturva.

Tässä ohjelman soster-tärpit tiiviissä muodossa:

• Laadukas päivähoito, koulutus ja terveydenhuolto kuuluvat kaikille. 
• Suomen menestys perustuu korkeatasoiseen opetukseen, koulutukseen ja tutkimukseen. Siksi opiskelun on oltava maksutonta ja koulutuksen perusrahoituksen riittävää. Helsinkiin tarvitaan lisää ammattioppilaitosten aloituspaikkoja.
• Suomalaisten terveyserot ovat kasvaneet. Tähän tulee puuttua panostamalla perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn. 
• Terveydenhuollon sekavaa, monikanavaista rahoitusta on selkeytettävä. Lääkehoito ei saa olla ainoa hoito mielenterveys- ja päihdeongelmissa. 
• Vanhusten laitoshoidon on oltava inhimillistä ja sen ohella tulee tarjota riittävästi tuettuja asumismalleja.
• Yhteiskunnan heikoimmista pitää huolehtia. Nykyinen perusturvamme on sekava tilkkutäkki, joka ei toimi. Perustulo toisi oikeudenmukaisen perusturvan kaikille sekä poistaisi perusturvan ja ansioturvan vastakkainasettelun. Se myös kannustaisi työntekoon ja yrittämiseen sekä antaisi työttömille mahdollisuuden koulutukseen ja työllistymiseen.

Koko ohjelma löytyy Helsingin Vihreiden sivuilta.

"Hauskempi kaupunki ei riitä - hyvinvointierot kuriin!"

"Tähän mennessä strategiakaudella on jo onnistuttu tekemään kaupungista entistä elävämpi ja mukavampi, mutta samaan aikaan eriarvoisuus alueittain ja väestöryhmien välillä on lisääntynyt", kirjoittaa vihreän valtuustoryhmän 2. varapuheenjohtaja Sanna Hellström HeVin sivuilla.

Vihreä ryhmä arvioi valtuustoseminaarissa strategian toteutumista ja kiteytti omat tavoitteensa. Erityisiä toimia vaativia asioita listattiin kolme: kaupunkilaisten hyvinvointierot, mielenkiintoinen ja viihtyisä kaupunki sekä ekologisuus.

"Kaikissa peruspalveluissa pitää olla ennealtaehkäisevä ote ja eriarvoisuuden tasaamiseksi tulee jatkaa positiivisen diskriminaation tiellä. Asukkaiden terveyserojen kaventamiseksi tarvitaan panostusta ja kehittämistä – etenkin perusterveydenhuollon."

Koko kirjoitus HeVin sivuilla.