Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
Helsingin sosiaali- ja terveysviraston vuosibudjetti on piripintaan 2 miljardia euroa. Kaikella rahalla ei tuoteta omia palveluja, vaan iso osa palveluista hankitaan joko erilaisin ostopalveluin tai järjestöjen toimintaa tukemalla. Tämän viikon tiistaina lautakunnan päätettävänä oli reilun neljän miljoonan paketti järjestöjen toiminta-avustuksia.
Pyynnöstäni asia jätettiin pöydälle, vaikka voinkin hyvin
kuvitella monessa yhdistyksessä jo odotettavan rahoja tämän vuoden toimintaan.
Pyysin lisäaikaa, koska esitetyssä avustusluettelossa oli pari pahaa ongelmaa.
Ensimmäinen pulma on se, että Mannerheimin
lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin avustusta ehdotetaan leikattavaksi
viimevuotisesta 62 000 eurosta 50 000 euroon. Tämä leikkaus tarkoittaisi, että
perinteikäs MLL:n lastenhoitoapu jouduttaisiin lopettamaan kokonaan. Tätä
kärvistelen siitäkin syystä, että vanhan sosiaaliviraston toiminnan
kalkkiviivoilla sosiaalijohtajan virkamiespäätöksellä myönnettiin Helsinki
Missiolle neljäksi vuodeksi 50 000 euron avustus täsmälleen samanlaiseen
toimintaan maahanmuuttajaäitien parissa, jota MLL on jo aikaisemmin vetänyt.
Nyt siis MLL saisi kaikkeen toimintaansa saman verran kuin kilpaileva järjestö
yhteen toimintamuotoon ilman, että uusi tai vanha lautakunta olisi saanut
lausua mielipidettään. Ei vetele.
Tässä oli kysymys 12 000 eurosta. Toisen, pahemman pulman
hintalappu on noin 100 000 euroa. Vuoteen 2012 verrattuna on esityksessä
leikattu järjestelmällisesti kaikkien asukastalojen toiminta-avustuksia
yhteensä sadallatuhannella. On aivan selvää, että tämä leikkaus tarkoittaa
vapaaehtoisen asukastoiminnan alasajoa – vastoin kaikkia hienoja ja kauniita
linjauksia demokratian kehittämisestä.
Asukastalojen toimintaa on vaikea lokeroida. Onko se
sosiaalityötä, harrastustoimintaa, kulttuurityötä vai mitä? Oikein tiukasti tulkiten se ei ehkä ole aivan
sosiaalitoimen ytimessä. Ehkä demokratiapilotin myötä löytyisi asukastaloille
isäntä, jonka suojissa niiden toiminnan jatkuvuus voitaisiin paremmin turvata.
Nyt onkin oikea hetki pysähtyä lopettamaan vanha rahoitusmalli, jossa jokaisen
kaupunginosan toimijat joutuvat joka vuosi anomaan uudelleen rahoituksen
toiminnalle, joka jo moneen kertaan on osoittanut toimivuutensa.