Hannu Tuominen, terveyslautakunnan jäsen
Tämä ei ole tehdyn päätöksen puolustelua tai selittelyä. Päätöksentekoon liittyi piirteitä, joiden vuoksi asiaan oli perehdyttävä poikkeuksellisen huolellisesti. Itse päätös ei kuitenkaan ollut vaikea.
Koskelan terveysasema syntyi, kun Käpylän terveysasema vuonna 2002 joutui homeongelmien vuoksi evakkoon. Väliaikaisiksi luvatut tilat löytyivät Koskelan sairaala-alueelta, missä oli yksi vuodeosasto vapaana. Sille, joka ei ole koskaan Koskelassa käynyt, kerron että vanha sairaala-alue on idyllisen rauhallinen. Rakennukset ovat suojeltuja, mutta eivät kovin hyvin sovellu nykyaikaisen terveydenhuollon tarpeisiin.
Vuoden 2002 jälkeen on käyty mittava keskustelu terveysasemien luonteesta ja lukumäärästä. Valittavana oli kaksi vaihtoehtoa: joko lisätään ”kortteliterveysasemia” ja taataan terveydenhuollon lähipalvelut kaikille tai keskitetään palveluja ja taataan laajat ja häiriöttömät palvelut. Terveyslautakunnassa päädyttiin harventamaan terveysasemaverkkoa ja kehittämään muutamaa laajemman palvelun pääterveysasemaa. Koskela asettui tässä lähiterveysasemaksi samoin kuin läheinen Oulunkylä.
Ohitan sen osan Koskelan historiasta, jossa en ole itse ollut mukana, ja hyppään suoraan ”Pajusen listaan”. Terveyskeskus esitti nyt Koskelan terveysaseman siirtämistä Oulunkylän terveysaseman yhteyteen. Käpyläläiset ymmärrettävästi huolestuivat ja alkoivat puolustaa lähipalveluaan.
Pohdiskelin tässä vaiheessa, että terveysaseman lakkauttaminen edellyttää joko palvelutason selvää paranemista tai huomattavaa säästöä. Kun kumpaakaan ei näyttänyt olevan tulossa ja kun käpyläläiset lisäksi näyttivät yhtenäisesti olevan siirtoa vastaan, olin varovaisen vahvasti kallistunut terveysaseman säilyttämisen kannalle.
Halusimme kuitenkin perehtyä asioihin paikan päällä. Terveyslautakunta kävi tutustumassa sekä Koskelan että Oulunkylän terveysasemaan. Ja kas: minun oli pakko kääntää takkini. Osoittautui, että idyllistä huolimatta Koskelan terveysaseman tilanne oli kestämätön. Sairaalan vuodeosastoksi aikanaan suunnitellut tilat käyvät hätäratkaisuksi, mutta pysyviksi tiloiksi terveysasemalle niistä ei ole. Koskelan terveysaseman tilat vaatisivat pikaista ja täydellistä peruskorjausta, mutta sittenkään ei saataisi tyydyttävää tulosta.
Pohdimme lautakunnassa myös sitä, voitaisiinko terveysasema säilyttää Koskelassa jossakin muussa rakennuksessa. Sopivaa vapaata tai vapautuvaa tilaa ei kuitenkaan löytynyt – ja vaikka löytyisikin, tarvittaisiin mittavat peruskorjaukset. Iso ongelma on se, että Koskelan sairaala-alueen suunnittelu on edennyt kovin hitaasti. Kun suojeltujen rakennusten tulevasta käytöstä ei ole selvyyttä, ei niihin kannata tehdä miljoonaremontteja.
- - -
Jouduin tämän päätöksen loppuvaiheissa pohtimaan suhtautumistani kansalaisliikkeisiin. Asukasaktivisti Heikki Takkisen taakse asettuneiden käpyläläisten yleinen mielipide vastusti voimakkaasti terveysaseman lakkauttamista. Olisi ollut ehkä vähän houkuttelevankin helppoa asettua myötäilemään tätä mielipidevyöryä – varsinkin, kun siitä olisi tiennyt saavansa helppoja poliittisia kannatuspisteitä. Totesin kuitenkin, että omat suorat havaintoni ja välikädettömät keskusteluni antoivat tilanteesta toisenlaisen kuvan kuin se, minkä organisoitunut asukastoiminta antoi. Koskelan terveysaseman siirtäminen Oulunkylään heikentää selvästi useiden käpyläläisten palveluja, siitä ei ole epäilystä. En kuitenkaan voinut päätyä muuhun tulokseen kuin siihen, että sen säilyttäminen olisi ollut vielä huonompi päätös. Kunnioitan asukastoimintaa – olenhan itsekin sitä harjoittanut - mutta kaikella kunnioituksella, erilaisten näkökantojen tasapuolista huomioon ottamista siltä ei pidä odottaa eikä edellyttää. Tai kaupungin terveydenhuollon kehittämistä kokonaisuutena.
Toiset olivat toista mieltä, ja heillä oli siihen perusteensa. Minä päädyin parhaiksi ymmärtämieni argumenttien pohjalta tähän.
