Olin tiistaina Kontulassa asukkaiden terveysfoorumissa. Tähän tilaisuuteen oli kutsuttu terveyslautakunnan jäsenten lisäksi Terveyskeskuksen ylintä johtoa. Kun edellisen kerran noin vuosi sitten olin vastaavassa tilaisuudessa, tapetilla oli Kokoomuksen esitys Kontulan terveysaseman kilpailuttamisesta. Silloin asukkaat pitivät kipakoita puheenvuoroja terveysaseman lääkäripulasta ja ihmettelivät, eikö asioita saada millään kuntoon.Tällä kertaa saimme enimmäkseen kiitosta, niin me luottamushenkilöt kuin varsinkin Terken virkamiesjohto. Mitä vuoden aikana on tapahtunut?
Kokoomus on lähes uskonkappaleen tavoin toistanut esitystään ”yhden terveysaseman kilpailuttamisesta”. Käytännössä kaikki ovat ymmärtäneet tällä tarkoitetun Kontulan antamisesta yksityisin voimin hoidettavaksi. Kun lääkäreitä ei ole saatu virkoihin, on sanottu että yksityisen sektorin innovaatiot auttaisivat.
Innovaatioihin ei kuitenkaan ole tarvittu yksityistä toimijaa, vaan vanhoja käytäntöjä ravistelevat uudet ideat on löydetty ihan oman organisaation sisältä. Yksinkertaisia, mutta tehokkaaksi osoittautuneita ideoita on kaksi. Kolmaskin on, mutta siitä hiukan jäljempänä. Ensimmäinen idea on työskentelymalli, jossa lääkäri ja terveydenhoitaja toimivat työparina. Ajatus on, että potilas kohtaa aina ensin terveydenhoitajan, joka kykenee hoitamaan itse osan käynneistä ja ohjaa tarvittaessa lääkärille. Toinen idea on listautumismalli, jossa potilas valitsee, haluaako tietyn lääkärin potilaaksi vai riittääkö se, että pääsee ensimmäisen vapaan lääkärin vastaanotolle.
Hiukan on tarvittu paikallisia työehtosopimusneuvotteluja, mutta yleisesti ottaen nämä kaksi innovaatiota ovat saaneet aikaan sen, että Kontulan lääkäripula on poistunut.
Tämän blogin kirjoittajat ovat pohtineet paljon sitä, mikä on vihreän terveyspolitiikan ydintä. Ajattelen, että se koostuu ainakin seuraavista: - Kansalaisten yhdenvertaisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että julkinen terveydenhuolto palvelee kaikkia ikään, asemaan tai asuinpaikkaan katsomatta; - Kansalaisyhteiskuntaan kuuluu luottamus yksilön kykyyn ja tahtoon päättää omasta hoidostaan; ja - Toimintaa on suunniteltava kansalaisen eikä organisaation tarpeiden mukaan.
Listautumismalli toteuttaa onnistuessaan erinomaisesti vaatimuksen potilaan näkökulman huomioon ottamisesta. Pienten lasten vanhemmat, perusterveet työssä käyvät keski-ikäiset ja vanhuuden vaivauttamat seniorit ovat aivan erilaisia potilasryhmiä, jotka tarvitsevat erilaista hoitoa – ja erilaisen käyttöliittymän. Lapset käyvät neuvolassa, säännöllistä hoitoa tarvitsevat omalla lääkärillään, ja ”satunnaiskäyttäjät” voivat 1.5.2011 alkaen listautua terveysasemalle ilman nimettyä omalääkäriä.
Kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu julkisen terveydenhuollon sisällä entistä paremmin nyt, kun erot eri terveysasemien välillä ovat pienentyneet. Täytyy kuitenkin muistaa, että terveyserot ovat kasvaneet. Asiat eivät ole kunnossa, jos työssä käyvät terveet suomalaiset saavat ilmaiseksi parempaa hoitoa työterveyshuollon kautta kuin terveysasemia käyttävät työttömät ja eläkeläiset, jotka kaiken lisäksi maksavat käynneistään. Tälle ei kuitenkaan Helsingin päätoksentekokoneisto mahda mitään.
Entä se kolmas teesi? Kansalaisen valinnanvapaus? Jossain määrin se toteutuu nyt käyttöön otettavassa listautumismallissa. Nyt tulee se kolmas julkisen terveydenhuollon innovaatio: Vapunpäivästä lähtien jokainen helsinkiläinen saa itse valita sen terveysaseman, jonka palveluja haluaa käyttää. Kolmen vuoden kuluttua vuonna 2014 (jolloin itse siirryn työelämästä vanhuuseläkkeelle) valinnanvapaus laajenee koko maahan, jolloin Suutarilasta saa käydä Tikkurilan terveysasemalla tai Vaaralasta Jakomäessä.
Näillä innovaatioilla näyttävät Helsingin terveysasemat kykenevän parantamaan palveluaan (eikä rahasta ole nyt tarvinnut puhua ollenkaan). Vihreä terveyspolitiikka tarkoittaa monia muitakin asioita, mutta nämä lämmittävät mieltäni nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti